Kiinalaisten mattojen historia, erityisesti 1900-luvun alun mattojen, kietoutuu syvästi Art Deco -liikkeeseen. Nämä matot, joita kutsutaan usein Nichols-tyylisiksi, syntyivät aikana, jolloin länsimaiset muotoiluvaikutteet kohtasivat perinteiset itämaiset kudontatekniikat. Tämä fuusio loi erottuvan estetiikan, joka siirtyi pois perinteisistä, toistuvista kuvioista kohti avoimempia, veistoksellisia ja ilmaisullisia malleja, kuten tässä nähtävä keskellä oleva kukkakimppu.
Näiden mattojen tekninen laatu määritellään niiden erityisellä rakenteella, jossa on usein täyteläisempi ja muhkeampi nukka verrattuna muihin alueellisiin tyyleihin. Tämä paksuus oli harkittu suunnitteluvalinta, jonka tarkoituksena oli tarjota ylellinen ja mukava tuntuma, joka sopi aikakauden tyylikkäisiin sisustuksiin. Laadukkaan villan käyttö yhdistettynä tukevaan puuvillapohjaan mahdollisti ne rohkeat ja terävät ääriviivat, jotka luonnehtivat näitä kukkakuvioita.
Tämän perinteen tunnusomaisia muotoiluelementtejä ovat suurikokoiset, epäsymmetriset kukkakuviot, jotka on usein asetettu kiinteää, eloisaa taustaa vasten. Toisin kuin perinteisemmät matot, jotka saattavat olla monimutkaisten, toistuvien geometristen kuvioiden peitossa, nämä teokset korostavat negatiivista tilaa, antaen keskellä olevan kukka-asetelman olla huomion keskipisteenä. Väripaletti sisältää usein täyteläisiä, saturoituja sävyjä, jotka ovat pysyneet eloisina ja kauniina vuosikymmenten ajan.
Näiden antiikkiesineiden keräily on tapa säilyttää tietty hetki tekstiilitaiteen kehityksessä. Niitä arvostetaan suuresti niiden taiteellisen rohkeuden ja sen inhimillisen taidon vuoksi, jota monimutkaisten, taidemaalausmaisten kuvioiden kääntäminen käsin solmittuun muotoon vaatii. Tällaisen maton omistaminen ei ole vain lattiapäällyste; se on kulttuuriperinnön palan hallussapitoa, joka kunnioittaa muotoiluperinteiden siirtymistä 1900-luvun halki.
