Loribaft-mattojen perinne on syvällä Lähi-idän paimentolaiskulttuurissa, erityisesti luri- ja qashqai-heimojen historiassa. Näitä kutojia on pitkään arvostettu kyvystään luoda mattoja, jotka eivät ole vain lattianpäällysteitä, vaan visuaalisia kertomuksia ympäröivästä luonnosta. Termi Loribaft viittaa tähän nimenomaiseen kudontatyyliin, joka korostaa paksumpaa ja pehmeämpää nukkaa sekä rennompaa ja spontaanimpaa lähestymistapaa kuviosuunnitteluun verrattuna muodollisiin hovimattoihin.
Näiden mattojen takana oleva tekniikka sisältää usein käsin kehrättyä villaa, joka värjätään perinteisin menetelmin syvien ja rikkaiden värien saavuttamiseksi. Tämä prosessi on välttämätön Loribaft-maton ominaiselle tekstuurille, jossa villan hieman epätasainen ja orgaaninen tuntu lisää maton viehätysvoimaa. Nukan tiheys on käsityön tunnusmerkki, joka tarjoaa muhkean ja kutsuvan pinnan, mikä on synonyymi sille paimentolaismukavuudelle, jota varten nämä matot alun perin suunniteltiin.
Tunnusomaisia suunnitteluelementtejä ovat usein elämänpuu, joka on voimakas kasvun, hedelmällisyyden sekä maan ja taivaan välisen yhteyden symboli. Tässä kappaleessa puu on kuvattu tyylitellyillä hedelmillä ja lehdillä, mikä osoittaa kutojan taiteellisen tulkinnan luonnosta. Eloisan sinisen kentän käyttö on rohkea poikkeama perinteisissä heimomatoissa usein tavatuista hillityistä maanläheisistä sävyistä, mikä tekee tästä erityisen ilmeikkään esimerkin tästä tyylilajista.
Keräilijät arvostavat näitä mattoja erittäin korkealle niiden aitouden ja jokaisessa kuidussa läsnä olevan inhimillisen tekijän vuoksi. Loribaft-maton omistaminen tarkoittaa palan kulttuurihistoriaa säilyttämistä, jossa yksilöllinen luova ilmaisu asetetaan massatuotannon edelle. Se on todiste perinteestä, joka arvostaa taitoa, kärsivällisyyttä ja kykyä löytää kauneutta arkipäivästä, tehden näistä matoista aarteita, jotka saavat luonnetta ja merkitystä ajan myötä.
