Loribaft-perinne on peräisin Lähi-idän paimentolaisheimoilta, erityisesti lurien kansalta. Nämä matot valmistettiin perinteisesti kotikäyttöön, toimien lämpiminä vuoteina ja lattianpäällysteinä, jotka kestivät ankaria vuoristo-olosuhteita. Sukupolvien saatossa nämä mallit kehittyivät nykyiseksi minimalistiseksi tyyliksi, jota arvostetaan erityisesti tekstuurin ja luonnollisten, täyteläisten väriaineiden vuoksi.
Termi 'Lori' viittaa kutojien heimoperintöön, kun taas 'baft' tarkoittaa yksinkertaisesti kudontaa. Toisin kuin muodollisemmat ja rakenteellisemmat matot, nämä teokset tunnetaan vapaammasta ja taiteellisemmasta ilmaisustaan. Valmistustekniikassa painotetaan villan laatua, ja usein käytetään paksumpaa ja kimmoisampaa lankaa, mikä johtaa perinteisiä kaupunkimattoja raskaampaan ja muhkeampaan nukkaan.
Visuaalisesti nämä matot määritellään niiden yksinkertaisuuden kautta. Niissä vältetään usein muiden Lähi-idän perinteiden monimutkaisia geometrisia medaljonkeja, ja suositaan suuria, avoimia väripintoja, jotka korostavat villan hienovaraisia vaihteluita. Tässä nähtävät syvät, tummanvihreät ja maanläheiset sävyt ovat tyypillisiä perinteisille väripaleteille, jotka saatiin paikallisista kasveista ja mineraaleista antaen jokaiselle matolle ainutlaatuisen ja eloisan luonteen.
Loribaft-maton kerääminen on katoavan taidemuodon säilyttämistä. Nykyaikaisen elämän muuttaessa menneisyyden paimentolaistapoja, nämä matot pysyvät elintärkeänä yhteytenä omavaraisuuden ja luovan taidon perintöön. Sen omistaminen tarkoittaa palan kulttuurihistoriaa, jossa ihmiskäden jälki arvostetaan kaiken muun yläpuolelle, mikä tekee näistä matoista erittäin haluttuja niiden keskuudessa, jotka arvostavat raa'an kauneuden ja kestävän laadun liittoa.