Koliai-mattojen perinne on peräisin Lähi-idän vuoristoalueilta ja liittyy erityisesti kurdiheimoihin, jotka ovat asuttaneet näitä maita vuosisatojen ajan. Nämä matot juontavat juurensa paimentolais- ja puolipaimentolaiskulttuuriin, jossa kutominen ei ollut vain kotityö, vaan elintärkeä kulttuurinen ilmaisu. Suunnittelut ja tekniikat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle, mikä on säilyttänyt matoille ominaisen, yhtä aikaa vankan ja syvän taiteellisen estetiikan.
Tämän perinteen tekninen erinomaisuus määritellään korkealaatuisen ja kestävän villan käytöllä sekä rakennustyylillä, joka keskittyy pitkäikäisyyteen. Kutojat käyttävät usein paksumpaa ja kimmoisampaa nukkaa, mikä on alueen ilmastolle ja elämäntavalle tyypillinen piirre. Tämä tiheys on harkittu valinta, joka on suunniteltu antamaan eristystä kylmiä vuoristolattioita vastaan ja kestämään päivittäistä kulutusta, tehden näistä matoista yhtä käytännöllisiä kuin ne ovat kauniita.
Koliai-tyylin tunnusomaisia piirteitä ovat rohkeat, geometriset medaljongit ja vahvat, rytmikkäät reunukset. Vaikka kuviot ammentavat usein ympäröivästä luonnosta, ne on abstrahoitu voimakkaiksi graafisiksi muodoiksi, jotka vaihtelevat kutojittain. Tässä matossa on näyttävä sommitelma näitä perinteisiä symboleja väripaletissa, joka korostaa näiden yhteisöjen perinteisesti suosimien luonnonvärien syvyyttä ja intensiteettiä.
Keräilijät arvostavat näitä mattoja niiden raa'an, jalostamattoman energian ja historiallisen yhteyden vuoksi. Tämän perinteen mukaisen maton omistaminen on katoavan taidemuodon vaalimista, sillä siirtyminen moderneihin tuotantomenetelmiin muuttaa perinteisen kutomisen kenttää jatkuvasti. Jokainen matto toimii dokumenttina tekijänsä taidosta ja sen luoneen kansan kulttuuri-identiteetistä, tarjoten sellaista perintöä, joka on nykymaailmassa yhä harvinaisempaa.
