Peking-mattojen perinne edustaa yhtä kiinalaisen tekstiilihistorian hienostuneimmista luvuista. Nämä 1900-luvun alussa Pekingin arvostetuissa työpajoissa syntyneet matot tilattiin usein eliitille tai vietäväksi länteen, missä niitä arvostettiin niiden taiteellisen eron vuoksi verrattuna muiden alueiden täyteläisempiin ja ruuhkaisempiin malleihin. Ne tunnetaan avoimista, ilmavista pohjistaan ja negatiivisen tilan käytöstään, mikä antaa jokaiselle kukkakuviolle mahdollisuuden erottua selkeästi.
Termi Peking ei viittaa vain alkuperäiskaupunkiin, vaan tiettyyn esteettiseen suuntaukseen, joka suosi hienovaraisia, tyylikkäitä väripaletteja ja selkeästi kiinalaisia symboleita. Nämä mallit sisälsivät usein buddhalaisia tai taolaisia kuvastoja, kuten tyyliteltyjä lootuksenkukkia tai geometrisia reunakuvioita, jotka toteutettiin tarkkuudella, joka vaati käsityöläisiltä erittäin korkeaa taitotasoa.
Visuaalisesti näille matoille on ominaista hillitty värien käyttö ja keskittyminen tasapainoon. Toisin kuin monet muut perinteet, jotka täyttävät maton jokaisen kulman monimutkaisilla kuvioilla, Peking-tyyli korostaa yksinkertaisuutta. Kukkakoostumukset ovat usein harvoja, korostaen yksittäisen kukan tai oksan kauneutta. Tämä nimenomainen kappale esittelee tunnusomaisen sinisen pohjan ja lämpimät, maanläheiset reunojen sävyt, jotka määrittelevät ajanjakson ikonisimpia esimerkkejä.
Antiikkisten Peking-mattojen keräily on tapa säilyttää tietty kulttuurinen hetki. Kun nämä kappaleet vanhenevat, niiden arvo piilee niiden säilymisessä ja niiden alkuperäisten mallien harvinaisuudessa. Tällaisen maton omistaminen tarkoittaa toimimista perinteiden vaalijana, jossa painotettiin taiteellista ilmaisua ja teknistä mestaruutta, varmistaen että nämä kauniit esineet säilyvät tulevien sukupolvien arvostettaviksi.
