Gabbeh-perinne on peräisin Lähi-idän paimentolaisheimoilta, joissa näitä mattoja kudottiin alun perin omaan käyttöön eikä myyntiin. Nämä matot toimivat välttämättömänä suojana kylmää autiomaan maata vastaan, joten mukavuus ja käytettävyys olivat etusijalla. Sukupolvien saatossa tyyli kehittyi arvostetuksi taidemuodoksi, joka tunnetaan ilmeikkäästä ja minimalistisesta kauneudestaan.
Termi Shabargan viittaa tiettyyn alueelliseen tyyliin, joka korostaa tyynempää, maanläheistä värimaailmaa ja keskittyy villan luonnollisiin ominaisuuksiin. Käyttämällä korkealaatuista villaa nämä matot saavuttavat pehmeän ja hienostuneen pinnan, joka korostaa kuitujen raakaa kauneutta. Tämä materiaalin puhtauden korostaminen on perinteen tunnusmerkki, joka varmistaa maton olevan aistittava kokemus.
Visuaalisesti nämä matot poikkeavat usein muista Lähi-idän perinteistä tutuista tiukoista ja muodollisista kuvioista. Sen sijaan ne nojaavat orgaanisempaan estetiikkaan, jossa keskitytään luonnollisten sävyjen vuorovaikutukseen ja kudonnan hienovaraisiin vaihteluihin. Tämä tekee niistä erittäin monikäyttöisiä nykyaikaisiin koteihin, joissa arvostetaan hiljaista ja hillittyä ylellisyyttä.
Tähän perinteeseen kuuluvan maton omistaminen on rikas kulttuuriperintöteko. Se edustaa siltaa muinaisen paimentolaiselämän ja nykyaikaisen asumisen välillä tarjoten kappaleen, joka on yhtä lailla taideteos kuin toiminnallinen lattianpäällyste. Keräilijät ja harrastajat arvostavat näitä mattoja niiden aitouden, kudontaan vaadittavan valtavan taidon ja vain käsintehdyille tuotteille ominaisen kestävän laadun vuoksi.
