Gabbeh-matot juontavat juurensa Lähi-idän paimentolaisheimoihin, joissa niitä kudottiin alun perin omaan käyttöön kaupankäynnin sijaan. Matot suunniteltiin käytännöllisiksi, kestäviksi ja henkilökohtaisiksi, heijastaen usein kutojan ympäristöä, muistoja ja tunteita pelkistettyjen, abstraktien aiheiden kautta. Sukupolvien saatossa niistä on kehittynyt vaatimattomista kodin tarvikkeista erittäin haluttuja keräilykohteita, jotka tunnetaan raa'asta ja taiteellisesta rehellisyydestään.
Termi Gabbeh viittaa näiden mattojen erityiseen tyyliin, jolle on perinteisesti ominaista paksumpi ja pidempi nukka sekä primitiivisempi ja ilmeikkäämpi muotokieli verrattuna muodollisempiin kaupunkimattoihin. Valmistuksessa käytetään yleensä käsin kehrättyä, usein värjäämätöntä tai luonnonväreillä värjättyä villaa, mikä luo rikkaan ja vaihtelevan tekstuurin. Tämä tekninen lähestymistapa antaa matoille niiden legendaarisen pehmeyden ja kestävyyden, mikä tekee niistä käytännöllisen valinnan vilkkaasti liikennöidyille alueille.
Näiden mattojen visuaalinen kieli kallistuu usein rohkeisiin geometrisiin tai kuvallisiin aiheisiin, kuten tyyliteltyihin eläimiin, puihin tai yksinkertaisiin muotoihin, kuten timantteihin ja neliöihin. Vaikka keskiosa saattaa jäädä avoimeksi tai täyttyä hajanaisilla, leikkisillä symboleilla, reunukset on usein viimeistelty huolellisesti. Tässä nimenomaisessa matossa on Shabargan-inspiroitu muotoilu, joka korostaa vahvaa ja jäsenneltyä kehystä eloisan, avoimen keskiosan ympärillä luoden tasapainoisen mutta energisen kokonaisuuden.
Nykyään näitä mattoja arvostetaan niiden kulttuurisen painoarvon ja niiden valmistamiseen vaadittavan ainutlaatuisen taidon vuoksi. Perinteisen Gabbeh-maton omistaminen on katoavan taidemuodon säilyttämistä, sillä se edustaa yhteyttä paimentolaisperinteisiin ja hylkää modernin, yhdenmukaisen valmistuksen. Niitä keräillään paitsi niiden esteettisen vaikutuksen, myös sen tarinan vuoksi, jonka kertoo käsityöläinen, jonka kädet ohjasivat jokaista solmua.
