Gabbeh-mattojen juuret ulottuvat Lähi-idän paimentolaisheimoihin, joissa kutojat valmistivat niitä ensisijaisesti omaan käyttöön eivätkä kaupankäyntiä varten. Toisin kuin muodolliset, kaupungeissa valmistetut matot, nämä teokset olivat kutojan oman maailman ilmentymiä ja kuvasivat usein eläimiä, ihmisiä ja arkielämän maisemia yksinkertaistetulla ja abstraktilla tyylillä.
Termi Shabargan viittaa näiden paimentolaismattojen tiettyyn alueelliseen tyyliin, joka tunnetaan tarinankerronnasta ja rohkeista, mielikuvituksellisista sommitelmista. Tässä perinteessä kutoja ei ole sidottu jäykkiin kuvioihin, vaan häntä kannustetaan improvisoimaan, mikä johtaa spontaaniin ja orgaaniseen muotoilukieleen, joka tuntuu syvästi aidolta ja henkilökohtaiselta.
Näiden mattojen tunnusomaisia elementtejä ovat usein laajat, avoimet täyteläisten ja kylläisten värien alueet, joita rytmittävät pienet, tyylitellyt lampaiden, puiden tai geometristen muotojen aiheet. Nämä hahmot eivät ole vain koristeellisia, vaan ne ovat kutojan ympäristöä edustavia symboleja, joiden tarkoituksena on tuoda ulkoilman elinvoimaa ja henkeä kotiin.
Nykyään nämä matot ovat erittäin haluttuja keräilijöiden keskuudessa, jotka arvostavat niiden historiallista aitoutta sekä niiden rakenteen raakaa ja jalostamatonta kauneutta. Tämän perinteen mukaisen maton omistaminen on paimentolaisperinnön säilyttämistä, joka yhdistää modernin asuintilasi niiden ihmisten ajattomiin tarinoihin, jotka alun perin nämä mallit kuvittelivat.
