Loribaft-perinne juontaa juurensa Lähi-idän paimentolaiskudontaan, jossa kutojat loivat mattoja paitsi käyttöesineiksi, myös kulttuurisen ilmaisun kankaaksi. Sukupolvien ajan nämä tekniikat vaelsivat ja kehittyivät, ja Intiasta tuli moderni keskus näiden tiiviiden ja korkealaatuisten kappaleiden valmistukselle, jotka kunnioittavat alkuperäistä paimentolaishenkeä.
Termi Loribaft viittaa tiettyyn, hienostuneeseen Gabbeh-kudonnan tyyliin, joka tunnetaan korkeammasta solmutiheydestään ja tasaisemmasta, viimeistellymmästä pinnastaan verrattuna perinteisiin, karkeampiin heimomattoihin. Tämä tekniikan kehitys mahdollistaa tasaisemman nukan, joka tuntuu poikkeuksellisen pehmeältä säilyttäen silti rustiikkisen, rehellisen viehätyksen, joka tekee tästä kategoriasta niin rakastetun.
Tämän perinteen visuaalinen kieli keskittyy usein itse maton pintaan, käyttäen usein syviä, yksivärisiä sävyjä, joita täydentävät pienet, symboliset kuviot. Tässä tapauksessa pinnan harvat, hienovaraiset yksityiskohdat tarjoavat hiljaisen vastakohdan värin intensiivisyydelle noudattaen hillityn eleganssin perinnettä, joka antaa villan laadun puhua puolestaan.
Tämän perinteen mukaisen kappaleen kerääminen on enemmän kuin vain sisustamista, se on taidon ja inhimillisen yhteyden perinnön säilyttämistä. Näitä mattoja arvostetaan korkealle niiden kyvystä tuoda tilaan lämpöä ja historian tuntua, tarjoten tuntuvamman yhteyden vuosisatojen ajan periytyneeseen käsityötaitoon.