Gabbeh-perinne juontaa juurensa Lähi-idän paimentolaisheimoihin, joissa kutojat valmistivat näitä mattoja ensisijaisesti omaan kotikäyttöön kaupankäynnin sijaan. Toisin kuin viralliset hovimatot, nämä teokset olivat henkilökohtaista tarinankerrontaa, ja ne sisälsivät usein pelkistettyjä, abstrakteja esityksiä luonnosta, kuten puita, eläimiä ja maisemia, jotka oli valmistettu muistista ja mielikuvituksesta.
Termi Loribaft viittaa tiettyyn, hienostuneeseen kehitykseen perinteisestä Gabbeh-matosta. Siinä missä klassiset Gabbeh-matot tunnetaan paksusta, karkeasta nukastaan ja primitiivisistä malleistaan, Loribaft-tyyli toi mukanaan huomattavasti hienomman solmintatekniikan. Tämä luo kiillotetumman, tiiviimmän ja kestävämmän tekstuurin, joka mahdollistaa kuvioaiheiden paremman erottuvuuden säilyttäen samalla alkuperäisen paimentolaisperinteen aidon kansantaiteellisen hengen.
Visuaalisesti näitä mattoja ylistetään rohkeasta värjäämättömän tai luonnonväreillä värjätyn villan käytöstä, mikä tuottaa rikkaan ja vaihtelevan väripaletin. Tyypilliseen tyyliin kuuluu usein suuria, avoimia kenttiä tai tässä teoksessa nähtäviä järjestyksessä olevia vaakasuoria raitoja, jotka on täytetty symbolisilla aiheilla. Nämä kuviot toimivat kutojan elämän visuaalisena päiväkirjana, ja niissä toistuvat symbolit ovat periytyneet heimoperheiden sukupolvien saatossa.
Nykyään keräilijät arvostavat näitä mattoja korkealle niiden muinaisen perinnön ja taiteellisen vapauden yhdistelmän vuoksi. Loribaft-maton omistaminen tarkoittaa sellaisen käsityötaidon vaalimista, joka asettaa inhimillisen ilmaisun ja luonnonmateriaalit massatuotannon edelle. Se on todiste käsintehtyjen esineiden kestävästä vetovoimasta, joka yhdistää meidät menneisyyden perinteisiin tarjoten samalla sielukkaan ja maanläheisen estetiikan moderniin kotiin.
