Shabargan-perinne juontaa juurensa Lähi-idän rikkaaseen kudontakulttuuriin, jossa mattojen valmistustaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Nämä matot liitetään usein paimentolaisheimoihin, jotka kehittivät omaleimaisia tyylejä, joissa painottuivat sekä käytännöllisyys että symbolinen tarinankerronta, kehittyen vuosisatojen saatossa nykyisiksi hienostuneiksi taideteoksiksi.
Termi Gabbeh viittaa mattotyyppiin, joka on perinteisesti kudottu paksummalla, karkeammalla ja pidemmällä nukalla kuin muut tyylit. Tämä rakenne kehitettiin alun perin tarjoamaan paimentolaisille lämmin ja mukava lattianpäällyste ankarissa ja kylmissä olosuhteissa. Painopiste on paksussa ja muhkeassa nukassa, joka tuntuu jalkojen alla tukevalta ja miellyttävältä.
Visuaalisesti nämä matot tunnetaan minimalistisesta tai geometrisesta estetiikastaan, ja niissä käytetään usein rohkeita, yksinkertaisia kuvioita tai raitoja, jotka antavat villan raa'an kauneuden loistaa. Vaikka matoissa voi olla eloisia värejä, niitä arvostetaan yhtä lailla luonnollisten, värjäämättömien villasävyjen käytöstä, jotka korostavat materiaalin orgaanisia tekstuureja.
Keräilijät arvostavat näitä mattoja niiden aitouden ja jokaisen solmun taakse kätkeytyvän inhimillisen tarinan vuoksi. Tähän perinteeseen kuuluvan maton omistaminen on kunnianosoitus perinnölle ja käsityötaidolle, ja se edustaa yhteyttä pitkään taiteelliseen historiaan, joka suosii yksilöllistä ilmaisua teollisen yhdenmukaisuuden sijaan.
