Bakhtiari-kansa, jonka mukaan tämä mattoperinne on nimetty, on paimentolais- ja puolipaimentolaisryhmä Zagros-vuoristolta Lähi-idästä. Heidän kudontaperinteensä kietoutuvat tiiviisti ympäristöön, ja ne saavat usein inspiraationsa karuista maisemista sekä rehevistä, muodollisista puutarhoista, jotka ovat olleet keskeinen osa alueen kulttuuri-identiteettiä vuosisatojen ajan.
Bakhtiari-matot tunnetaan khesti- eli puutarhamallistaan, joka jakaa maton pinnan toistuviin osioihin. Jokainen osio sisältää usein erilaisen kukka- tai geometrisen aiheen, jotka edustavat puutarhan elementtejä, kuten puita, kukkia tai lintuja. Tämä tyyli ei ole vain koristeellinen, vaan se on symbolinen esitys paratiisipuutarhasta, joka on ollut osa Lähi-idän taidetta vuosituhansien ajan.
Näiden mattojen tunnusomaiset muotoiluelementit määritellään niiden rohkeilla, geometrisilla luonnonmuotojen tulkinnoilla. Siinä missä monet perinteiset matot suosivat virtaavia, kaarevia kuvioita, Bakhtiari-perinne omaksuu usein jäsennellymmän ja osioihin jaetun lähestymistavan. Tämä antaa matolle erottuvan, arkkitehtonisen laadun, joka erottaa sen muista alueellisista tyyleistä ja tarjoaa tasapainon aiheiden orgaanisen kauneuden ja sommittelun tiukan geometrian välillä.
Keräilijät arvostavat Bakhtiari-mattoja niiden vankan rakenteen ja aidon, heimolaishenkisen tunnelman vuoksi, jonka ne tuovat tilaan. Niitä pidetään siltana luojiensa paimentolaisjuurten ja sisustussuunnittelun hienostuneiden vaatimusten välillä. Yhden maton omistaminen on investointi elävään perinteeseen, perintökappaleeseen, joka kantaa mukanaan niiden ihmisten tarinoita ja taitoja, jotka ovat hioneet tätä käsityötä sukupolvien ajan.
